En muista aikaa, jolloin en olisi vastannut kysymykseen "Mikä minusta tulee isona?", jotain muuta kuin lääkäri, sairaanhoitaja tai ambulanssikuski. Alle kouluikäisenä vastaus johtui varmasti siitä, että lähisuvussa on paljon palomiehiä, sairaanhoitajia ja ensihoitajia. Mutta kun ikää kertyi muutama vuosi enemmän, tajusin että terveydenhuoltoala voisi olla minulle oikeasti se oikea ala. Yläastella tajusin haluavani juuri lääkäriksi. En tosin uskaltanut myöntää haluavani lääkäriksi, kuin aivan läheisimmille ystävilleni ja äidille <3
Nyt kirjoituksista on takana 4/6 ja tuohon kaikkien kuumottelemaan lääkiksen pääsykokeeseen 2019 on aikaa vähän yli vuosi. Oma lukiourani on venähtänyt vaihtovuoden ja erikoislukion takia niin että valmistun vasta joulukuussa 2018. Lukiokursseja minulla ei enää muutamaa hupsua kurssia lukuunottamatta ole, mutta käyn kirjoittamassa kemian ja pitkän matikan ensi syksynä. Nyt keväällä ja ensi syksynä tarkoitus on omasta mielenkiinnosta johtuen opiskella avoimessa AMK.ssa muutamia kursseja terveydenhuollon alalta. Näistä kursseista ei ole juuri hyötyä pääsykoeluvuissa, mutta uskon niistä olevan tulevaisuudessa.
Vapaa-ajallani olen olut mukana Punaisen Ristin ensiapuryhmätoiminnassa. Vuosi sitten talvella menin uteliaisuuttani käymään ryhmäillassa (=ryhmän harjoitusilta) ja taisin jäädä koukkuun saman tien. Kevään mittaan huomasin ilmoittautuvani ensiapupäivystäjän peruskurssille ja kesällä olin jo päivystäjänä vaikka minkälaisissa tapahtumissa.
Ajatus blogin perustamisesta on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa. Tämän blogin tarkoitus on olla paikka jonne voin itseäni varten laittaa lukusuunnitelmiani ja kirjoittaa tunnoistani pääsykoelukuihin liittyen. Mutta ajatus on kirjoittaa tänne myös noista avoimen AMK.n opinnoista ja ensiapu-jutuista. Itselle se, että saan opiskella anatomiaa tai päivystäessäni hoitaa nyrjähtänyttä nilkaa, tuo valtavasti motivaatiota ja muistuttaa minua siitä miksi lähdin tähän.
Tälläisiä mietteitä näin blogin ensimmäiseen postaukseen. Lienee paras tässä vaiheessa julkaista tämä postaus, ennen kuin se muuttuu enemmän poukkoilevaksi. Tarkoitus on jatkaa AMK jutuista puhumista heti ensi viikolla, kun pääsen kunnolla niiden kimppuun. Mutta nyt on vielä aika syödä suklaata ja nauttia auringosta!
Hyvää pääsiäistä!
Vapaa-ajallani olen olut mukana Punaisen Ristin ensiapuryhmätoiminnassa. Vuosi sitten talvella menin uteliaisuuttani käymään ryhmäillassa (=ryhmän harjoitusilta) ja taisin jäädä koukkuun saman tien. Kevään mittaan huomasin ilmoittautuvani ensiapupäivystäjän peruskurssille ja kesällä olin jo päivystäjänä vaikka minkälaisissa tapahtumissa.
Ajatus blogin perustamisesta on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa. Tämän blogin tarkoitus on olla paikka jonne voin itseäni varten laittaa lukusuunnitelmiani ja kirjoittaa tunnoistani pääsykoelukuihin liittyen. Mutta ajatus on kirjoittaa tänne myös noista avoimen AMK.n opinnoista ja ensiapu-jutuista. Itselle se, että saan opiskella anatomiaa tai päivystäessäni hoitaa nyrjähtänyttä nilkaa, tuo valtavasti motivaatiota ja muistuttaa minua siitä miksi lähdin tähän.
Tälläisiä mietteitä näin blogin ensimmäiseen postaukseen. Lienee paras tässä vaiheessa julkaista tämä postaus, ennen kuin se muuttuu enemmän poukkoilevaksi. Tarkoitus on jatkaa AMK jutuista puhumista heti ensi viikolla, kun pääsen kunnolla niiden kimppuun. Mutta nyt on vielä aika syödä suklaata ja nauttia auringosta!
Hyvää pääsiäistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti